keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Äkäisen mummon valituspalsta

Väsynyt sairaanhoitajaopiskelija täällä hoi! -_-' Takana on vasta kolme päivää sairaalan pitkäaikaisosasto-harjoittelua, mutta jo nyt tunnen itseni säälittävän uupuneeksi! Päivät vain tuntuvat sen verran raskailta, etten edes halua ajatella kohtalotoveri-luokkalaistani, joka käy harjoittelun lisänki vielä muissa töissä! O__O (terkkuja Satulle, oot hullu duracel-nainen!) @____@''

Voimia riittää vain möngittäväksi sohvalle, eikä minkään asukuvien iloinen poseeraus-irsistys -ottaminen ole kyllä tullut mieleenkään. Eikä mitään esittelyn arvoista päälle niinä kello kuuden aamuina ole päätynytkään. Hyvä jos edes ne farkut ja topin jaksaa kiskoa siinä puolihereillä unen pöpperöissä... (yllä oleva raandom kuva on viimekuulta jäänyt julkaisematon ajatuksenripe)

Tänään on vielä erityisen surkea päivä, mentyäni ensin harjoittelun jälkeen verikokeisiin reijitettäväksi ja saatuani perään vielä jäätävän päänsäryn! ;__; Mikko kun oli ollut vielä niin ihanasti valmistanut meille valmiiksi uuniperunoita graavilohikastikkeella (<on muuten ihan superjumalaista! <3__<3). Ai että kun muuten tuntuu juhlalliselta syödä perunaa! En edes muista koska olin sitä viimeksi syönyt (jos ei satunnaisia bilesipsejä lasketa >:'3 hehe~) Mutta niin siis se päänsärky! Otin 400mg:sen ibumaxia, kun särky oli vain pieni ja vihloileva, mutta jo tunnin päästä se muuttui lähes sietämättömäksi! X_X Otin vielä pari nappia naamariin (yhteensä jo 1200mg.... jippii...) eikä kyllä ole vieläkään kunnolla auttanut! >:( Tässä sitä vain tönötellään sohvan sisuksissa kehräävä kissa sylissä... Jos se edes auttaisi? T___T

Tätä menoa taitaa tästäkin blogista muuntautua hiljalleen äkäisen mummon valituspalsta. Anteeksi! ~.~' En vain käsitä miten jotkut vaan jaksavat olla olevinaan AINA niin jumalattoman pirteinä ja iloisina! Kaikillahan on varmasti kakkamaisempiakin aikoja, jolloin blogistakin muodostuu niitä peitellessä aika toispuoleinen. :< Okei, toisaalta kyllä muakin ne ikuisuusfacebookangstaajat ottavat toisinaan pannuun! Täytyy sitten kirjoitella niitä "yhyy ahdistaa, viillän ranteeni" päivitykset sille koko maailmalle?... D__D Rajansa kai kaikella?

Tämä lähtee tästä kiusaamaan parkaa avomiestään hemaisevan onnellisella olemuksellaan. Noh, mutta sitähän varten ne miehet ovat? ;> Heippa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti