maanantai 13. toukokuuta 2013

Sir Survivor

Tässä asukuvaa viime viikon grillibileistä. Minun elämäni muuten on mennyt aika tasaista vauhtia ja tahtia. Muutamia ärsytyksiä lukuunottamatta kaikki on ollut ihan hyvin. Tänään koulun jälkeen suuntasin opistolleni suorittamaan laulu"tenttiäni", eli yhtä viidestä etukäteen harjoitellusta snidedosta (=vähän monimutkaisempia ja haastavampia jazz-kappaleita, joissa diipadaapa:tellaan nopeita rimpsuja) sekä prima vista -kappaletta. Tentti kuuluu seuravaksi show/jazz -laulusta suorittamaani tasoon D, joka on 2/2:n, eli perustason jälkeinen "tolppa ykkönen".

Snidero meni osaltani hyvin, mutta prima vista ei sitten ihan niin toivotusti... Vaikka onnistuinkin tuurilla saamaan eteeni helpon ja melko yksinkertaisen kappaleen, nuotistaluku ilman valmistautumista ei vain onnistu! Varsinkin kun prima vistaa laulaessa joutuu vielä melodian lisäksi keskittymään sanoihin, jolloin huomion täytyy riittää kahteen täysin uuteen ja tuntemattomaan asiaan samaan aikaan. u_u' Saamassani kappaleessa oli myös kaksi riviä tekstiä (suomeksi ja englanniksi), jolloin keskittyminen vaikeutui entisestään...

Suoraan sanoen siis munasin prima vista -tenttini. Opettajani oli kyllä hieman sitä mieltä, että olisin voinut päästä siitä läpi, mutta toisen arvostelijan mielestä voisin mennä tekemään tentin uudestaan. Ärsyttävää tuollainen rimaa hipoileminen! Olisinpa sitten mokannut koko tentin kunnolla, rysähtäen toivottomuuden kuiluun, mieluummin kuin tällä tavalla puoliväliin roikkumaan jääminen...

Eilisenkin päivän aikana meille kävi Mikon kanssa pieni mukava munaus. Raumalla ennen Porin bussiin nousemista olimme odotelleet lähtöä istuskellen aseman puisella penkillä. Nousimme bussiin ja ajoimme Poriin asti, kunnes bussista lähtiessämme huomasimme Mikon puhelimen olevan poissa. Tajusimme sen jääneen aseman penkille, kun olin ottanut sen aikaisemmin herran taskusta pois nojailessani häneen saadakseni itselleni mukavamman auringonottoasennon. :-----DDD Soitimme puhelimeen, mutta kukaan ei vastanut. Pirautin pikaisesti Raumalla asuvalle siskolleni ja pyysin tätä käymään etsimässä kännykkää penkin läheltä, kun yhtäkkiä parin minuutin päästä Mikon puhelimesta käy soitto!

Joku ihana ihminen oli löytänyt kännykän ja vaivautui soittamaan puhelimella minulle (ICE1) Hän sanoi ystävällisesti vievänsä puhelimen viereiseen Hesburgeriin!<3 Siskoni haki puhelimen sieltä ja nyt se on hänellä, onnekkaasti turvassa!!<3 Ihanaa! Kiitos kovasti siskoliini! Sekä tietysti sinä mysteeriystävä, joka vaivauduit olemaan niin avulias! :) Harmi, ettei päästy kiittämään sinua oikein kunnolla!

Rahkaa, sulatettuja pakastevadelmia ja marjamysliä~
Onni onnettomuudessa, tuo eilinen tapahtumaketju. :'> Ja näin sulavasti kertomuksessani kivoihin juttuihin siirryttyäni; olen nyt myös onneni kukkuloilla saatuani tiedon LÄÄKEHOIDON TENTIN LÄPÄISEMISESTÄ! Juhhuuu!! 8)) Kaiken kukkuraksi sain arvosanaksi KOLMOSEN, vaikka olin unelmoinut saavani edes ykköstä! :---DD Pideään sormet ristissä, että infektiotaudeistakin tulisi samanmoisia myötätuulia! *u*/

Meidän Nana on muuten hauskin tuntemani katti! Tässä hänestä LISÄÄ hupaisia kuvia oudoissa asennoissa! Siis kattokaas nyt, onko toi enää mitenkään normaalia? XD


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti